Kaurapelto Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun…

Heinäkuun alussa vietettiin autotalli-sauna-vierastupa harjakaisia. Tarjolla oli kahvia ja pullaa, tosin kutsut taisivat jäädä lähettämättä, sen verran vähän ilmestyi pakalle. Mutta ei hätää! Loma alkoi melkein harjakaisista ja koska remontti jäi siihen, niin lomaa voisi nimittää vaikka pidennetyksi harjakaisiksi, joten kahvia ja pullaakin löytyy kun vain joku ilmaantuu kyselemään.

Niin ja tässäpä tämä tuli sitten paljastetuksi, ettei siihen monttuun tullutkaan uimahallia Remontti jatkuu taas elokuussa ja lisärakennus saa lautaa rungon ympärille.

Juhannus aattona puolelta päiviltä sade loppui ja sen jälkeen oikeastaan koko Juhannus meni hienossa säässä. Rouva Pellon sisko eli käly miehineen saapui nauttimaan länsirannikon aurinkoisimman kaupungin vieraanvaraisuudesta. Perjantai meni kaurapellolla ollessa, grillaillessa ja niitä näitä rupatellessa. Sovimme siskon-miehen kanssa, että mepäs menemmä lauantaina iltapäivällä pinnanalle eli sukellusintro.

Lauantaipäivä koitti ja tarkoituis oli (Nuorinta Neiti Peltoa ja itseäni lukuunottamatta) lähteä Vaasan saaristoristeilylle ja Jannen Saluunaan , mutta vene oli yllätysyllätys ihan täynnä! Kaikki Vaasalaiset eivät siis ole mökeillään!! Vaan eipä haitannut. Suuntasimme omalle mökille eli asuntovaunulle ja me Herra Tapiolan kanssa keräämään sukellusvarusteet ja lähdimme sukeltamaan.

Sukelluksen tiedot ovat täällä eli 395. sukellus (linkki)
Joku oli louhokselle paasannut Vaasan sähkö sponssaamia golf-palloja ainakin ämpärillisen. Napattiin muutaman talteen likoille koti-golffia varten. En tiedä sitten oliko kailoilla menossa kiivaskin golf-kausi, mutta ainakaan eivät olleet pahoillaan vaikka muutama hävisikin.

Sukelluksen jälkeen mekin liityimme muiden seuraan omalle mökille. Lauantai-illan ohjelmaan kuului mini-golf turnaus ja kun Herra Tapiola voitti, niin hän palkkioksi sai kustantaa kaikille jätskit!

Sunnuntai menikin sitten vain ihmetellessä, mutta varsin mukava Juhannus ilman ennakko suunnitelmia.
Niin ja ettei unohdu, Juhannustahan vietetään Johannes kastajan muistoksi.

Viime lauantaina oli meidän  koulun kevät juhla. Kun todistukset oli annettu niin me mentiin dna kauppaan ja ostettiin mulle puhelin. Sen jälkeen me mentiin RAXiin.  Ja sen jälkeen alkoi kesäloma.

7.kesäkuuta 1997 oli todella kuuma päivä, vähän kuin tänäänkin 14 vuotta myöhemmin! Hääpäivälistan mukaan tänään vietämme siis norsunluuhäitä. Vaasan kaupungin kirkossa vastasimme papin kysymykseen “Tahdon!”.

Osa 1.Kor.13 kappaleesta
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Hyvää Hääpäivää Rakkaani!

Huomattiin perheen kanssa, ettei me autotallia olla tarvittu hetkeen, mutta uima-allas toimis paremmin! Käydään jokatapauksessa niin monta kertaa viikossa kaupungin hallissa, että kannattaa oma jo laittaa pihaan.
Sukellus- ja uppopalloharrastusta varten, tehdään toisesta päästä 4 metriä syvä! Matalapää jää tuohon 1metriin ja siitä siten semmoinen luiska alas puolessa välissä allasta.
Onneksi kesähelteetkin tuli, päästään pian uimaan.

Remontti on edennyt vauhdikkaasti ja olen saanut jollain tapaa oman osuutenikin hoidettua. Vanha autotalli on hävinnyt pihasta (pohjaa lukuunottamatta vielä) ja on ollut aika kaataa rakennuksen lähituntumassa kasvaneet puut. Pari päivää meni ja ilmeisesti olen ns. ‘Oikeista töistä vieraantunut’, sillä illalla kun sain puut kaadettua, sahattua muutaman metrin mittaisiksi tukkeiksi ja kannettua tontin toiseen laitaan nättiin pinoon ei tarvinnut unta kauaa houkutella.

Se kuinka normaalisti olen töissä, niin tietysti toimistosta nyt ei kannata alkuunkaan kertoa. Siellä raskainta taitaa olla joku melko täysi A4-mappi tai kahvikuppi. Reissussa sentään olen työhaalareissa, tosin senkään ei voi sanoa ainakaan rasittavuudeltaan pärjäävän puunkaato hommiin missään mittakaavassa. Taitaa raskainta olla kantaa autosta tietokone automaation viereen.

Ihan ei nyt aina tietenkään ole vain näin ruusuista kuin yo kuvan ottohetkellä. Tuostakin puuttuu kahvikuppi. *heh*

 

Remontin aikana päästiin vanhimman ja nuorimman neiti Pellon kanssa katon harjalle. On ne hurjia Perintöprinsessoja!
Sitten kysymys, huomaatko kenties jotain outoa kuvassa???

Auringon pilkahduksista. Kesän ensimmäisestä raparperipiirakasta. Tuoreista luonnonkukista maljakossa. Ajatuksista, toiveista ja odotuksista.

 

 

Niistä on alkukesän päivät tehty.

RemonttiRyhmä on ollut ahkera ja viikon aikana vanha autotalli-sauna-liiteri oli saanut muutaman tuuletusaukon.

Perjantaina ehdin itsekkin työmaalle ja sain insinöörin unelmatyökalun käteen eli mahdollisimman suuren lekan!!

Sanonta ‘Mikään ongelma ei ole liian suuri kun on vain tarpeeksi isot työkalut ja raakaa voimaa’, pitää ainakin melkein paikkansa sillä niinhän se on, ettei insinööriä pitäisi päästää oikeisiin töihin kun seuraus on alla olevan kuvan mukainen.

Tokihan tuo kaataminen oli tarkoituskin, mutta harvoin pääsee vain toteuttamaan joka pojan unelmaa oikeasti ja oikeasti panna talo matalaksi. Remontti jatkuu taasen viikonlopun jälkeen, mutta sopivaan vaiheeseen päästiin.

Ensi viikolla alkaakin vanhan autotalli-sauna-puuliiterin purku ja tietenkin sen jälkeen uuden rakentaminen. Laitetaan kuitekin talteen kuva vanhasta, nähdään sitten syksyllä tuliko mitään muutosta uudesta. Vanha ulkorakennus onkin ollut tuossa jo ilmeisesti ennenkuin taloa on rakennettu eli jotain 1959 tai aikaisemmin. Saunassa on ollut mukava käydä ja varsin viihtyisä, vaikkakin omat puutteensa siinäkin on ollut.
Innokkaasti vain kuitekin heti alkuviikosta purkamaan, kenties jos vaikka saisi välivaiheistakin kuvia.

Äitienpäivän aattona Esikoinen Tytär Pelto oli Alkulantilalla järjestetyssä kakkujen koristelu jutussa ja Keskimmäinen Tytär Pelto vuorostaan luistelun harjoituksissa ja näin estynyt kakku-yllärin teosta. Sovimme, että hän saa sitten leipoa mokkaruutuja huomista varten. Varsin taitavasti kanamunat riikkoontuivat ja missään vaiheessa ei leipomisen puolesta mennyt sormisuuhun! Tosin siinä vaiheessa kun pohja oli kaadettu pellille tai kuorrutus pohjan päälle, sormi kävi hyvinkin tiuhaan kulhon ja suun väliä, kaivettiinpa siinä lusikkakin avuksi. Kakku kuitenkin valmis ja varsin maistuva.

Mokkapalat riittävällä pohjalla ja kunnon kuorrutuksella!

Pohja:
200g voita
4 munaa
3dl sokeria
6dl vehnäjauhoja
4rkl kaakaojauhe (van hauten)
4tl leivinjauhetta
4tl vaniliinisokeria
2dl maitoa

Kuorrutus:
200g voita
8rkl kahvia
8rkl kaakaojauhetta (tumma, tyyppiä van hauten tms.)
8rkl vaniliinisokeria
1pkt tomusokeria 500g

Mokkapalojen tekeminen:

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Laita voi sulamaan.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi kohtuullisen kokoisessa kulhossa.

Lisää kaikki muut pohjan tarvikkeet ja sekoita vaikka kauhalla kuohkeaksi

levitä taikina pellille leivinpaperille ja paista kypsäksi, noin 12 minuuttia. Pohjan kypsyessä, tapaan pestä kulhon, jossa voin sitten tehdä kuorrutuksen.

 

Laita voi sulamaan kuorrutusta varten ja lisää voin kanssa lämpenemään myös kahvi (tai maito jos kahvia nyt just ei satu olemaan pannunpohjalla)

Laita kulhoon valmiiksi tomusokeri, kaakao ja vaniliinisokeri.

Kuorrutus kannattaa tehdä valmiiksi vasta kun pohja on valmis ja on uunista pois. Lämmin voi ja kahvi tekee kuorrutteesta juoksevampaa ja on helppo levittää tasaisesti pohjalle.

Lisää sula voi ja kahvi kulhoon ja sekoita kunnolla.

Levitä kuorrutus pohjalle, koristele tarpeiden ja mieltymysten mukaan.

Laita kakku viileään hetkeksi ennen tarjoilua.