Samalla kun tuota ikää tuppaa joka vuosi tulemaan lisää, tuntuu, että kiloja tulee tuplasti jos ei triplastikin lisää samassa ajassa. Liikkua pitäisi ja ennen Sari kävikin melko säännöllisesti jumpassa, ainakin 1 - 3 kertaa viikossa, mutta jostain syystä aika tuntuu nykyään olevan niin kortilla (tai laiskuus huipussaan) eikä sinne jumppaan vain tunnu koskaan pääsevän. Säilytetään tämä jumppa nyt kuitenkin edelleen harrastuksissa siinä toivossa, että harrastus vielä tästä elpyy.

Kotona arkiliikuntaa saa kyllä ihan mukavasti, kun juoksee rappuja ylös alas, kantelee ja hyppyyttää Pinjaa, seuraa Ateenan olympialaisten aikaan jumppakärpäsen puraisun saanutta Minttua ympäri huushollia ja kävelee Vanhan Vaasan ja Ristinummen raitteja avoimeen päiväkotiin, neuvolaan, kauppaan, puistoon, mihin milloinkin.

Nuorempana Sari oli kovasti mukana kuorotouhuissa, Keskuskoulun kuorossa ja seurakunnan lapsikuorossa, mutta tuossa kahdenkympin molemmin puolin, kun elämä oikein vei, kuorot jäivät. Nyt "vanhemmalla" iällä laulaminen alkoi taas kiinnostamaan ja syksyllä 2004 Sari pääsikin mukaan uuteen, vastaperustettuun Vaasan kansanlähetyksen nuorten ja nuorten aikuisten kuoroon. Kuorossa, joka sai nimen "Valo", lauletaan nuorekkaampaa hengellistä musiikkia, Simojokea yms. yms. Ääni vain tahtoo olla hiukan rapakunnossa, kun säännöllisestä laulamisesta on tosiaan aikaa ja tuli sitä tupakkaakin aikoinaan poltettua... Mutta on se vaan hienoa päästä kerran viikossa laulamaan oikein sydämensä kyllyydestä eikä kukaan laita autoradiotakaan kovemmalle! ;o) Jospa se äänikin siitä pikku hiljaa paranee...

Vielä muutama vuosi sitten Harri luki pelkästään sarjakuvia, Tarzania tai Luolakarhun klaania, muut kirjat saivat jäädä nurkkaan. Uskoon tultuamme asiassa tapahtui merkillinen muutos. Sarjakuvia mies ahmii edelleenkin, mutta niiden lisäksi repertuaari on lisääntynyt valtavalla määrällä hengellisiä kirjoja, paksuillakin sellaisilla ;o). Kirjoja löytyy vaimon mielestä joka paikasta ja aika usein mies löytyy jostain sohvannurkasta täysin kirjaan uppoutuneena.

Toisin kuin Harri, Sari on melkoinen tuurilukija. Nykyään kun noita ajankäyttöongelmia ei, kiitos kahden vilkkaan pikkutyttösemme, pahemmin ole, yhden kirjan lukemiseen voi mennä kuukausiakin. Välillä kyllä itsekin yllättyy ja ahmii jonkun ohuemman opuksen yhdessä illassa. Sari pitää kuitenkin lukemisesta ja on aina ollut kova lukemaan. Uuden "aluevaltauksen" toi uskoon tulo, jonka myötä kädestä tai naamalta (pakkaa nykyään nukahtamaan kesken) on yhä useammin löytynyt hengellisiä kirjoja. Päivittäin on pyrkimys lukea Päivän tunnussanan tai Hetkisen avulla edes pätkän Raamattua. Hengellisen kirjallisuuden lisäksi hiukan kausittaisesti tulee luettua joko oikein sokerisia rakkausromaaneja, elämänkertoja tai jotain muita tositapahtumiin tai sitten ihan fiktioon perustuvia tarinoita. Ja lapsille ja siinä samalla itsellekin tietysti satuja. Dekkarit, sci-fi- ja kauhukirjallisuus eivät ole oikein koskaan sytyttäneet.

Meidän Mintun (2 v ja risat) ehdoton suosikki on tällä hetkellä jostain syystä ;o) Maikki Harjanteen Minttu-sarja. Pinja (1 v ja risat) kuuntelee, tai lähinnä syö ja katselee, vielä toistaiseksi kirjaa kuin kirjaa.