Kaurapelto Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun…

Viimeisenä Adventtina elikkäs siis neljäntenä, läksimme melkein koko perhe hakemaan Joulukuusia. Vanhin Neiti Pelto kieltäytyi retkestä ja halusi mielummin mennä hiihtelemään kun arveli yöllä sataneen lumen sulavan kuitenkin pois. Herra Pellon veli lähti kyytille ja niin mentiin enon metsiin katselemaan muutamaa hienoa puu-yksilöä. Retki oli onnistunut ja kaikki tarvittavat kuuset löytyivät oikeastaan heti

Loman lopetusviikonloppuna 12.-14.8 pääsin sukeltelemaan Rönnskärin ympäristöön.

Kelit olivat aivan vallan mahdottoman hienot. TaivaanIsä antoi täyden kesäkelin, lämpö nousi lauantaina laivan kannella yli 30′C ja meri oli lähes peilityyni!

Päivät meni sukeltaessa merellä, mutta yöt ja illat olimme rönnskän laiturissa ja tietysti saaristossa. Harvinaista herkkua oli myös ettei hyttysiä ollut kuin muutama hassu! Tämmöisiin reissuihin voisi melkein totua. Intoa oli sen verran enemmän, että aamullakaan ehtinyt enää nukkua, vaan aikaisin kahvit tippumaan, sitten hetikohta irti laiturista ja kohti uusia seikkailuja!

Viikonlopun sukelluksista on erikseen sukelluspäiväkirjassa faktat.

Sukellus 404

Sukellus 405

Sukellus 406

Sukellus 407

Sukellus 408

Sukellus 409

Sukellus 410

Kesän ensimmäinen viikonloppu merellä Delfin ry tukialus Stealla. Matkaan lähti seitsemän sukeltajaa ja yhteensä meitä oli 10hlöä. Stean hinaukseen otimme myös seuran kumiveneen. Kumiveneen virallista nimeä ei ole päätetty, mutta Kumipomppu tai Roiskeläppä ovat saaneet eniten kannatusta, joten saattaapa jompikumpi nimivaihtoehdoista vakiintua piakkoin. Tälläkertaa itse toimin myös reissun vetäjänä ja kapteenina.

Perjantaina töiden jälkeen vähän viiden jälkeen siis päästiin matkaan. Keli oli todella mainio. TaivaanIsä antoi auringon paistaa eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi, todellinen kesäkeli! Suuntasimme aluksen suoraan kohti Atlanta-hylkyä, joka upposi 1928 lähelle Mikkelinsaaria.

Reitti Atlantalle kulki Raippaluodon sillan alitse ja edelleen rannikoita seuraillen, mikä tekee reitistä aina mukavan vaikka joskus tuulisikin enemmän, niin aallot tapaavat pysyä melko pieninä. Kaikki ehtivät rauhassa laittaa jo matkalla sukellusvarusteet valmiiksi ja täyttää pullot. Kun sitten perillä Atlanta-hyllyllä olimme kolmen tunnin rentouttavan kyytin jälkeen oli osa sukeltajista heti valmiina veteen. Sukelsimme vuoropareina ja näin on aina joku tukialuksella tarkkailemassa kaiken mahdollisen varalta. Illan päätteeksi seilasimme Mikkelinsaarten luontoaseman laituriin, missä oli tarkoitus viettää levollinen yö. Paikalliset alkuasukkaat kuitenkin ottivat meidät vastaan enemmän kuin kiitollisuudella ja tutustuin vähintään tusinaan erilaisia hyttysiä! Ensimmäisen kerran tajusin, että nehän lentääkin ihan eri taajuuksilla, pienestä ininästä semmoiseen hevosen kokoiseen. No ehkä hiukka liioiteltua, mutta nyt tiedän, että Suomessa on nelisen kymmentä eri laijia hyttysiä. (Wikipedia-hyttyset).

Lauantai aamu tuli kuin tulikin siitäkin huolimatta, että alkuasukkaat pitivät jatkuvasti jonkinmoista meteliä ja hyttyset tulivat erilaisissa sotilaallisissa muodostelmissa kimppuun. Itse nukuin tajuttomana kunnes luonto alkoi kutsua viittä vaille kuusi. Saaren PuuC:stä palatessa huomasin, ettei muidenkaan veneiden asukit saaneet nukkutuksi, joten lojautin Stean agrikaatin päälle ja keittelin kahvit. Matkakumppanit aluksessa olivat kokeneet samoin yölliset seuralaiset ja kömpivät makuupusseista mielummin aamupalalle. yhdelle sukellusparille oli jäänyt Atlanta-hylky hiukka hämäräperäiseksi, joten suuntasimme uusinta sukellukselle jo ennen aamu kahdeksaa. Onnistuneiden sukellusten jälkeen nostimme ankkurin ja suuntasimme keulan kohti länttä.

Päivän toisena kohteena oli Georgius-hylyn peräosa ja sen höyrypannut. Matkan aikana jokainen ehti nauttia maittavan lounaan ja rentoutua laivan takakannella. Taisi muutamat ottaa ruokaperäset eli päiväunet. Georgius sukelluksen jälkeen nostimme taas ankkurin ja iltapäiväkahvia juodessa totesimme, että ennenkuin menemme Valassaarille yöksi, käymme vielä ihan uudessa paikassa sukeltamassa. Hetken tutkailun jälkeen päädyimme Östra Älgkallan nimiseen paikkaan, joka sijaitsee Valassaarten koiliskulmassa. Kohde yllätti sukelluspaikkana. Ei ollutkaan vain savea, vaan aivan mahdottoman kokoisia kivimuodostelmia ja tasaisen pohjan ollessa hiekkaa tai hienoa kiveä. Maisema sukellukseksi oikein kiva kokemus. Sukelluksen jälkeen menimme ankkuriin Malskärsöreniin Valassaarten osassa. Ankkuroinnin jälkeen varauduimme jo alkuasukas-laivueen saapumiseen, vaan eipä kuulunut mitään tai ketään. Todella mahtava paikka, ei yhtään hyttystä!

Sunnuntaina aamu koitti suurinpiirtein samaan aikaan kuin lauantaina. Rennosti heräillen koko seurue nautti aamukahvit ja päivittelimme edelleen autuutta kun hyttyset loistivat poissaolollaan. Aamupalan jälkeen otimme aluksen irti ja aloitimme paluumatkan tälläkertaa Raippaluodon länsipuolen kautta, kohteena Vestkusten-hylky ja lähempänä Vaasaa Sommarögrundissa sijaitsevat vanhat ankkurit.

Viikonlopun sukelluksista on erikseen sukelluspäiväkirjassa faktat sekä muutama kuvakin.

Sukellus 396

Sukellus 397

Sukellus 398

Sukellus 399

Sukellus 400

Sukellus 401

Seinäjoen Areenalla järjestettiin menneenä viikonloppuna Kansanlähetyksen kesäpäivät “Hengessä mukana”. Mepäs oltiinkin ihan koko perheen voimalla myös fyysisesti paikalla. Perjantaina puoleltapäivin saavuttiin paikalle ja uimahallin takana oli väliaikainen camping-alue jo seuraavan viikonlopun tangomarkkinoita varten. Rouva Pelto oli lupautunut talkooporukkaan ja lähti saman tien Areenalle omaan työvuoroonsa. Me lähdettiin kauppaan ruokaostoksille tyttöjen kanssa ja nautittiin lounas vaunussa.

Päivän ohjelmat alkoivat kahdelta ja vanhemmat Neidit lähdivät junioreiden ohjelmaan, missä illan kohokohta oli Donkkis Big Night. Siihen osallistui arviolta 200 7..14 vuotiasta. Tarjoilu oli nyyttäripohjalta, joten karkkia ja chipsiä piisasi.
Nuorin Tytär Pelto ei oikein meinannut aluksi innostua leikkimisestä lasten ohjelmassa (3..7 vuotiaat). Ilmeisesti olisi tarvinnut tutun kaverin mukaan, mutta hetken miettimisen ja leikkimisen jälkeen ei meinannut edes pois saada kun olisi ollut aika lähteä iltapalalle.
Lasten ollessa omissa ohjelmissaan istuimme Rouva Pellon työvuoron päätyttyä kuuntelemaan Kalevi Lehtisen puhetta.

Tuosta jäätelovälipalasta on pakko kertoa, että sain kaikkien Tytär Peltojen puoliksi syödyt jäätelot kun eivät jaksaneetkaan, vaikka juhlallisesti lupasivat. Seisoin sitten käytävällä kolmen tötterön kanssa ja koitin jollain tapaa selvitä, ettei mikään niistä ehtinyt sulaa niin paljon, että alkaisi valua pitkin sormia! Muutamat katsoivat ymmärtävästi, mutta oli myös melko kysyviä katseita. Voi olla, että joku luuli mun saaneen elämäni ensimmäiset jäätelöt.

Lauantai ja sunnuntai meni oikeastaan samalla kaavalla. Isommat tytöt menivät omissa ohjelmissaan ja välillä muistivat syömään tai jonkinmoiselle välipalalle tulla. Nuorimmainen Tytär Pelto nautti kaikella tavalla eri mahdollisuuksista, leikkinurkkauksesta (0..3V) areenan perällä, lasten ja junioreiden leikkihuoneesta, juoksemisesta areenan käytävillä ja välillä äidin kanssa ruokalippuja myyden. Rouva Pelto oli kaikkinä päivinä talkoissa ja itse koitin sivukorvalla Nuorimman Tytär Pellon perässä pysyessä kuunnella aikuisten ohjelmia. Onneksi ohjelmat nauhoitettiin ja lähetettiin myös radiosta, joten ihan kokoajan ei tarvinnyt väkisin istua ja keksiä penkissä Nuorimmalle Tytär Pellolle tekemistä.

Kiva ja antoisa viikonloppu. Tytöt tykkäs kovasti ja ilmeisen onnistuneet olivat päivät myös uutisoinnin näkökulmastakin, Seurakuntalainen.fi – “Kaikkien aikojen Kansalähetyspäivät Seinäjoella” ja EVL uutiset – “Kansanlähetyspäivillä enemmän väkeä kuin koskaan”

Remontti on edennyt vauhdikkaasti ja olen saanut jollain tapaa oman osuutenikin hoidettua. Vanha autotalli on hävinnyt pihasta (pohjaa lukuunottamatta vielä) ja on ollut aika kaataa rakennuksen lähituntumassa kasvaneet puut. Pari päivää meni ja ilmeisesti olen ns. ‘Oikeista töistä vieraantunut’, sillä illalla kun sain puut kaadettua, sahattua muutaman metrin mittaisiksi tukkeiksi ja kannettua tontin toiseen laitaan nättiin pinoon ei tarvinnut unta kauaa houkutella.

Se kuinka normaalisti olen töissä, niin tietysti toimistosta nyt ei kannata alkuunkaan kertoa. Siellä raskainta taitaa olla joku melko täysi A4-mappi tai kahvikuppi. Reissussa sentään olen työhaalareissa, tosin senkään ei voi sanoa ainakaan rasittavuudeltaan pärjäävän puunkaato hommiin missään mittakaavassa. Taitaa raskainta olla kantaa autosta tietokone automaation viereen.

Ihan ei nyt aina tietenkään ole vain näin ruusuista kuin yo kuvan ottohetkellä. Tuostakin puuttuu kahvikuppi. *heh*

 

Kesä tulee myös sukellusharrastuksen osalta ja toivottavasti pian myös itse sukelluksen merkeissä.
Kävimme muutaman seuran jäsenen kanssa täyttämässä Delfinien tukialuksen makeavesisäiliön ja muutoinkin katsastamassa laivan kunnon ja käytön.

Perintöprinsessoja oli matkassa mukana ja odotellessa kävivät tutustumassa rannan rakennuksiin, laitureihin ja tietty rantaan.

Remontti alkoi kotona, joten työmatka on sopiva veruke päästä karkuun äksöniä. No ei vaitenkaan, työ kutsui niin työ kutsui. Entinen Vammala eli nykyinen Sastamala , mistä Kokemäenjokea eteläänpäin löytyy Tyrvään voimalaitos.

Voimalaitoksella suoritettiin indeksi-kokeet, joten semmoinen tasaisen pitkiä työpäiviä parikappaletta ja mittaukset oli suoritettu. Jos nyt jotain hakemalla tarvii hakea, niin hallin lämpötila oli noin 35′C ja toisena iltana ei ehtinyt ollenkaan jumpalle.

Sain reissun aikana yövyttyä Seurahuoneen Sviitissä eli varsin mukavat oltavat noin niinkuin yhdelle hengelle kun sängyt oli valmiina vähintään viidelle, iso 50 tuumainen TV/näyttö, 10 hengen kokouspöytä ja takassa oli puita valmiina sekä pieni keittiökin löytyi kokkaamista varten.

Viime viikonloppuna vietiin terävänä asuntovaunu TopCampingin Vaasan leirintäalueelle. Sen verran oli kiire, etten ehtinyt kuin pakolliset asiat suorittaa. Tänään kuitekin kävin sitten myös etuteltan pystyttämässä ja vaikka se ei koolla olekaan pilattu, niin ehdottoman kätevä se on olla. Samoin kuin tietty varusteiden täydentäminen ja uusien ulkoilupöytien kasaus.

Camping-kausi avattiin myös siten, että Rouva Pelto, perheen isommat tytöt ja sukulaistyttö peräseinäjoelta jäivät yöksi vaunulle. Me tultiin Iiriksen kanssa kotiin ja pähkäiltiin, että ehdimme kyllä monta kertaa nukkumaan kesän aikana vaunussakin. Rannalla uimisesta kovasti puhuttiin vaan kun vesi on todellakin vielä kylmää, onneksi tuuli kovaa ja sai aallot lyömään rantaan niin rauhoittui vähän se uimisen intoilu.

Perintöprinsessat kiersi samantien leirintäalueen leikkipaikat, pomppumaton, laskettelu- ja kiipeilytelineet sekä tietty rannassa piti kaisloilla kalastella ja keräillä kotiloita. Kesäkuussa leirintäalue vasta laittaa varsinaiset laiturit paikalleen veteen ja niihin kuuluvat poljettaavat joutsenet.

Reissu suuntautui tälläviikolla Kouvolaan ja pääpainona oli Myllykoskella sijaitseva Myllykosken vesivoimalaitokselle. Muutaman päivän ajan käytiin projektiin liittyviä asioita ja siinätarkoituksessa enemmän kokousvoittoinen reissu.

Myllykosken Vesivoimalaistos(kuva:vesirakentajat)

Kevään ensimmäiset hellepäivätkin olivat meitä vastassa kun tiistaina ja keskiviikkona oli Kouvolassa reilusti yli 20′C lämmintä. Kouvola näytti parhaat puolensa ja oli varsin keväinen. Illat menivät reenaten ja hotellissa euroviisun karsintoja sekä MM-jääkiekkoa katsellessa. Paluumatkalla otin käytännössä reissun ainoat kuvat Hämeenlinnasta, joten ei sentään aivan tyhjänpanttina kamerakaan ollut.

Sellainen erilainen työmatka Kainuuseen tälläkertaa. Tai no, ainakin normaalista poikkeava. Pelkästään se ettei tarvinnut olla kuin yksi yö ja silti ehdin käydä neljällä eri voimalaitoksella (Kallioinen Ontojoella, Pyhännänkoski Ristijärvellä, Koivu- ja Ämmäkoski Kajaanissa) sekä se että Kajaanin keskustan voimalaitokset olivat päässeet lehteen. Molempina reissupäivinä satoi Kainuussa lunta ja lämpötila tipahti 1′C tuntumaan. Onneksi lämpimät kelit pääsiäisen ja vapun aikoihin saivat maan sen verran lämpenemään plussan puolelle, että lumi suli heti kun maahan osui. Lain mukaan nastojen viimeinen käyttöpäivä oli juuri reissun aikana.

Välivesi kuivilla (Kainuun Sanomat)


(linkki Kainuun Sanomien sivuille)

KaVo uusi Ämmäkosken voimalaitoksen neulapatojen parruja ja olivat sitävarten kuivattaneet väliveden kokonaan. Melkoinen näky, kun joki oli tyhjänä ja se minkälainen roskamäärä pohjasta paljastui. Nappasin itsekin pari kuvaa, mutta Kainuun Sanomien sivuilla näytti olevan parempi laatuisia. Rannalla seistessä kuuntelin kuinka kalamiehet olivat lievästi ilmaistuna …öööö… päreitä polttamassa.

Kallioinen ja Pyhännänkoski

(linkki ekoenergia.fi sivulle)

Kallioinen ja Pyhännänkoski olivat sellaisia normaali työkäyntejä. Niistä laitoksista ei sentään lehtijutun arvoisia keikkoja saanut. Pyhännänkoskesta löytyi netistä juttu ja pari kuvaa. Paikkana Pyhännänkoski on melkein keskellä ei mitään, Saukkovaaran takana aikalailla keskellä metsää, missä ei katuvalot häiritse.

Taukopaikka suosituksia
Paakarin pysäkki

(infoa Paakarin Pysäkistä)

Yleensä jossain kohtaa matkaa on paikka missä aina kannattaa pysähtyä kahville, lounaalle tai muuten vain. Kajaanin reissuilla tapaan pysähtyä Kärsämäellä Paakarin pysäkillä.

Murunen

Toinen mielenkiintoinen paikka löytyi keskeltä Sotkamoa. Mukavan erilainen sisustus-kahvila Murunen, ainakin vaihtoehto perinteiselle ABC huoltamolle.