Shokkihoitoa lämpimän loman jälkeen, kerkesin olla toimistolla nimittäin vaivaisen tunnin verran kun jo reissua pukkas ja ei muuta kuin Enoa kohti!

Keli siisti aurinkoinen ja aattelin käydä rapuja kattomassa lammella. Läksin rannasta siihen suuntaan missä viimeeksi oli paljonkin rapuja ja muitakin vedeneläviä, mutta yhtä lukuunottamatta ei paljon näkynyt. Kaloistakaan ei näkynyt kuin pari pientä ahvenen sinttiä. Ravustuskausi oli näemmä verottanut isolla kädellä, varsinkin kun pohjassa oli melkoisia vetojälkiä, ilmeisesti oli käytetty muutakin kuin vain rapumertoja. Kiertelin siellä täällä eri syvyyksissä ja pienen saaren ympärillä oli kaksi aivan tolkuttoman kokosta ahventa, harmi vain kun näkyväisyys oli tosi huono. Paluumatkalla aivan rannan tuntumassa oli sitten toinenkin rapu, mistä sain peräti yhen kuvan. Tässäkin tapauksessa olin jo vähän mennyt yli, joten jarrutus ehti pöläyttää pikkuisen pölyä liikkeelle. Ensimmäisestä ravusta en saanut ees mitään kuvaa, kun se jäi ihan heilautuksen keskelle.

Rannalle kun pääsin, oli ensin vastassa kaksi lasta, joiden ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen! Rannalla, grillikatoksessa, oli evästä tekemässä ja hiillosta tekemässä pari äippää muksujen kanssa. Sen verran tuli siinä riisuessa kaikesta haistelemisesta nälkä, et piti tuhatta ja sataa kirmasta kauppaan hakee evästä hotellille!