Onneksi sukeltaminen on näemmä kuin pyörällä ajaminen, sen muistaa vaikka on ollutkin taukoa! Edellinen sukellus 11kk sitten, joten olihan aikakin jo käydä vedessä! Edellisenä päivänä piti oikein tarkistaa varusteetkin ja muutama paikka kaulamansettiikin tarvi laittaa. Pitänee kyllä tilata uusi, sen verran rispaantunut alkaa olemaan. Citizenistä näytti patteri olevan lopussa, joten Suunnon koneilla mentiin tälläkertaa. Muutoin kamat näytti olevan kunnossa.

Kesällä on muutama Stea (Delfin tukialus) vetovuoro, joten siinä mielessä piti päästä mereen testaamaan osaamista. Raippaluodon silta on varmaan yks parhaimpia sukelluskohteita harjoitusmielessä täälläpäin. Pääsee asfaltilla pukemaan, alas veteen muutamaa isoa kiveä pitkin ja sukellusolosuhteet vaihtelee paljon. Sillanalla sukeltaessa joutuu käyttämään kompassia, jotta pääsee tolpalta tolpalle, muutoin saattaa kyllä olla melko kaukana halutusta paikasta. Veden virtaustakin löytyy ja se muuttuu voimakkuudeltaan ja vähän suunnaltaankin sijainnista riippuen ja tietty syvyydenkin mukaan! Sukelluksen päätteeksi kahvipaikkakin on vieressä.

Niin itseasiaan. Keli kesäisen tuulinen, pilvetön taivas ja ihan kohtuullinen aallokko. Virtaus oli pohjoiseen päin kohtuullinen, potkusuunta näytti olevan tommoinen 30'-45' vastavirtaan. Näkyvyys ei ollut kyllä mikään kaksinen, mutta varsinaisesti asiaa ei haitannut. Ensimmäisenä kun veteen pääsin, piti testata että yleensä laitteet toimii. Suunnistuskin onnistui ja päästiin menemään tolpalta tolpalle, neljännellä tehtiin U-käännös. Kari otti muistoksi matkalta veneen ankkurin, jonka joku oli tarpeettomana jättänyt pohjaan makaamaan. Kamerankin nappasin mukaan ihan vain, että sai taas vähän sitäkin harjoitella. Kuvattavaa ei paljon ollut, nappasin ankkurin putsaamisesta muutaman kuvan ja paluumatkalla laitoin kameran olkapäähän kellumaan.

Takaisin tullessa pikkuisen meni paikka missä ollaan sekaisin. Oletin, että oltaisiin oltu rantakivien tuntumassa, vaan sitten hokasin, että eka tolppahan se siinä. Sen verran matalaa on sen topan ympärillä, että kurkkasin pinnasta ja varmistin sijainnin. Uitiin sitten viimeinenkin 15m pohjaa pitkin ja saavuttiin takaisin lähtöpisteeseen. Muutaman pohjapainon onkeen kaappasin mukaan loppumatkasta.

Olihan kivaa hommaa taas!! Ei voi kuin sanoa, että lisää tätä!! Puku tosin oli edestä melko märkä, mutta ainakaan illalla tehdyn tarkastuksen jälkeen varsinaista reikää ei löydy. Ilmeisesti vesi on kuitenkin tullut kaulamansetin repeämisistä ja valunut siitä vatsaan asti. No, ei auta kuin tilata uusi mansetti tai sitten tarvii ruveta kyselemään uutta pukua, sen verran oli imaissut vettä ettei kuvapuvuksi oikein voinut sanoa.

Tahtoo uudelleen sukeltamaan!.