Seuralta oli pyydetty apua parin poijun kiinnitykseen ja samalla vanhojen poiju-kettinkien tarkastukseen pohjassa.

Meitä oli itseni ja Sarin lisäksi kolme muutakin sukeltajaa, joten hommahan meni nopeasti. Osa lähti tarkistamaan jo kiinniolevia poijuja ja osa tarkisti laiturin kiinnityksiä.

Itse lähdin etsimään betonipainoja kahdesta irronneesta. Näkyvyyden ollessa alle 15cm oli suorastaan tuuri löytää molemmat painot alle puoleen tuntiin vaikka tiesin, etteivät voi olla kaikana toisistaan. Uskomatonta kuinka monta kertaa menin ensin ohi, vaikka kuinka yritin käsillä kopeloida pohjaa mahdollisimman leveältä linjalta. Sidoin ensin poijunarut molempiin löytyneisiin painoihin ja sitten läksin hakemaan varsinaisia pojuja.

Poijujen kiinnitys oli paljon helpompaa kun jo paikat oli selvillä, tietysti näkyväisyyden vaihtuessa harmaasta mustaksi ei asia tullut tietenkään helpommaksi.

Ilmankulutuskin pompsahti kivasti taas ylöspäin kun joutui tyhjäämään ja täyttämään liiviä ja pukua eestaas.

Homma saatiin suoritettua ja oltiin kaikin puolin tyytyväisiä.